Mannisen blues-sivut
LUKU 1: Mä Läksin Sunnuntaina
Pirtissä tuoksui päre. Luusiukot heräilivät emännän touhuihin.
- Saisitte alakaa jo mennä!
- Saesko etes vähä jottai syyä?
- Siinä sitä on piisillä.
Isäntäkin heräsi ja meni pitkän pirtinpöydän ääreen aamulliselle.
- Ois se parempi jos häipysitte - enne ku lapset herrää.
Niin olivat luusiukot taas tien päällä. Huhtikuinen aamu sarasti, pakkasta muutama aste ja taivas kirkas.
- Kylymää pitelee taas.
- Niin tekkee.
- Ei tämä elämä täällä oo kovi hääviä. Viikko on taas joka ilta soetettu eikä oo rahhaa sen vertaa, että saes banijoon uuvet kielet. Eikö lähetä kaopunkii, täh?
- Sama kae se o mihi sitä mennee.
Parin tunnin kävelyn jälkeen luusiukot olivat kirkolla. Lepotauon paikka oli tien poskessa.
- Mitähä se Hanna-emäntä meinas. Rapsuttelin pyykkilaualla Jitterbugin Swingiä ja se sano: "Tietäsin kyllä parempaaki käöttyä tuolle vehkeelle".
- Se on kirkkokuorossa ja soettaa harmoonia. Oes voinu saaha uuven luusinkompin ku ois antanu sen kokkeilla.
- Tämmöstä se on. Arvokas kansan perinne mennee hukkaan ku ollaan nii ujoja ja arkoja.
- Älä murehi, lähetää loppasee kaopunkia kohti.
Päivä alkoi olla puolessa, kun luusiukot olivat saapuneet Vornanmutkaan.
- Eipä oo saanu kyytiä. Ylipiöitä ihimisiä.
- Istutaanpa tuoho Siikajoe rantaan.
Onki oli pian tehty ja madot kaivettu ojankupeesta. Kalaonni oli hyvä ja luusiukot saivat ahvenia syödäkseen.
- Kyllä sitä joskus suolaa kaepaes ahavenee.
- Eiköhä kaopungisa oo suoloja.
- Katopa ku Silikku Matti tuolla. Matti!
- No, Röklä ja MTK.
- Eipä oo sinua näkyny aekoehi.
- Oon ollu Ruottisa. Tulin käömään täällä reservaatisa. Tuolla lavossa oes soettovehkeitä. Pijetäänkö jamit?
- No jopa alako reissu hyvi. Joko aletaan.
Soiton aikana kasaantui mustia pilviä taivaalle. Se ei haitannut yleisöä. Kaikki kylän lapset olivat kerääntyneet ladon ympärille kuuntelemaan seudun parhaita soittajia ja laulajia. Rahaa ei lapsilla ollut, mutta leipää he hakivat kotoansa suurenmoisille luusin soittajille.
- Pitäsköhä meijän jatkaa matkaa ku alakaa tulla pimiä. Eivät ota kyytii, jos eivät nää, että ollaan siistin näkösiä.
- Lähetää.
Eipä aikaakaan kun luusiukot saivat kyydin.
- Minnekkäs olette menossa?
- Kaopunkii.
- Oletteko sieltä kotoisin vai menossa käymään?
- Pakko se on lähtiä ku ei tunnu ihimiset arvostavan korkiakulttuuria.
- Oletteko bluesin soittajia? Sepä sattui hyvin. Olen Allan Lomaksi ja kerään vanhaa suomalaista kansanperinnettä. Tulkaa huomenna studiolle. Tässä on osoite. Kello 12 on hyvä aika.
Niinpä luusiukot pääsivät kaupunkiin asti. Allan jätti heidät Ojakadun varrelle. Ja soitto alkoi.