Mannisen blues-sivut
LUKU 3: Adlercreuz
- Alkakaapas äijät herätä!.
- Täh?
- Ja taas samat miehet. Mistä ootte kotosi, häh?
- Pulukkilasta.
- Sieltä sitä tullee aina kevväällä kummia tyyppejä. Luulis tarvittavan toukotöihin miehiä.
- Herkkyys kärsii, jos joutuu raatammaan.
- Ei kai taas niitä luusiukkoja. Yrittäkkää löytää joku majapaikka. Ei teitä viiti joka yö tänne tuua örisemmään.
Aamu sarasti ja linnut visertelivät.
- Mistähä sitä saes ruokaa. Alakaa hiukoo.
- Tiiäkkö nää Martinetsi misä se Olli asustaa?
- Joo. Tulukaa perässä.
Ollin asunto löytyi helposti, mutta isäntä oli kovin sikeässä unessa odotettuaan jamiporukkaa koko yön valmistellen tunnelmaa.
Ja piti sattua liian iso kivi. Ja naapurin ikkuna.
Tietysti matka johti Ojakadulle. Mutta jatketaan mieluummin tarinaa illan tapahtumilla, ettei käy kovin yksitoikkoiseksi.
- Aamulla jo käötii yrittämässä herättää
- Heräsin aamulla aekasi ku polliisit vei jottae rosvoja. Olivat yrittänneet naapuriin sissään ikkunasta.
- Täällähä sitä kuuluu kaopungisa olevan kaeke maalima rosvoja. On se meillä maaseuvulla raohallista.
- Saesko sitä muute käyä ruokakomerolla? Ei oo oekee joutanu syömää. On ollu kiireitä ku käötii Allan Lomaksin stutiolla.
- Onpa outo ruokakomero.
- Se on jääkaappi. Kaopunkilaesten keksintö.
Jamit alkoivat oikein ryminällä. Rummuiksi löytyi hyviä muovivateja ja kaksi teräskattilaa. Samainen naapuri, jolta oli ikkuna rikki, hermostui meteliin ja soitti poliisit.
- Ovat hermoja täällä kaopungissa.
- Aenu kerta ku enne o ajettu jammeista oli Hökölän navetasta, ettei lehemä poekis enne aekojjaa.
- Eipä tarvinnu jäähä sinne Ojakavulle. Pari tuntia amuun. Oes mukava pistää pötköllee.
- Etitää Laanaojan varresta sopiva paekka. Ei viiti sinne Ollille.
- Kolokkua täälä kaopungissa. Oesin mieluummi Siikajoen rannalla.