Mannisen blues-sivut
LUKU 5: Vanha Viini
Siirrymme nyt ajassa eteenpäin.
Yleinen välinpitämättömyys kanssaihmisistä ja kansanperinteen unohtaminen ovat johtaneet koko kansan rappiotilaan. Ihmiset tulevat joten kuten toimeen. Vain paikoin on luonto säilynyt ihmiselle asumiskelpoisena. Ihmiset ovat kaikkialla kiukkuisia, turhautuneita ja välinpitämättömiä.
- Tuuhan kattoon. Taas on joku raato täällä roskien seassa. Voe helevetti, eikö oo ihimisellä muuta työtä ku näitä pummien raatoja kerätä. Kannattaako tuota ees hauvata?
- Kyllä ne pittää kaikki hauvata. Ihimisiä neki on olleet.
- Ja banjon säpäleitä pitkin. Se on ollu tietenkin niitä luusiukkoja. Hyi &£@#! Ne ei oo elläessään teheneet muuta ku pahhaa. Pummeina kulukeneet pitkin kyliä, rämpyttänneet sitä sietämätöntä luusia. Taoteja levittänneet ja pilanneet oman ja muitten elämän. Laetokseen ne oes pitäny sulukia jo nuorena. Meijän kunnon ihimisten haettona pyörineet. Lapset on pelänneet ja ovat polliisia työllistänneet.
Miehet kuitenkin pakkasivat luusiukon maalliset jäännökset jätesäkkiin ja veivät ruumishuoneelle. Pastori oli rukoilemassa alttarin ääressä.
- ..... ja sitten on vielä opettanneet ne renkutuksesa ihan kunnollisille nuorille. Hirviä meteli, ettei vaan omantunnon ääni kuulus .... Arvon pastori ja seurakuntamme sielunpaimen, tässä on jo hieman mädäntyneet Herran Jumalamme suuren lauman jäsenen maalliset jäännökset.
- Jaaha. Onko mitään esineitä, joista voisimme päätellä kuka hän kenties on ollut maallisen vaelluksensa aikana.
- Oli sillä housun taskussa tämmönen riipus. Ja banjon säpäleitä ympärillänsä.
- Vaikeapa noista on päätellä. Jos vaikka on vielä sattunut suuressa ruumiin- tai sielunhädässä rikkomaan seitsemättä käskyä ja omin luvin tuon riipuksen ottanut.
Pastori oli ollut tämän seurakunnan sielunpaimenena jo kolmekymmentä vuotta. Nähnyt koko ihmissielun rappion. Hän palasi alttarin ääreen ja alkoi rukoilla:
"Herra, olen niin uupunut. Olen yrittänyt palvella Sinua ja seurakuntaasi parhaani mukaan. Mutta nyt ovat voimani ehtymässä. En enää jaksa katsoa tätä ihmisten halveksimista ja tekopyhyyttä. Näytä minulle edes yksi hyvä ihminen!".
Sieltä, missä pitäisi olla kirkon keskusholvi, joka oli aikoja sitten romahtanut, alkoi kuulua kuin ukkosen jyrinää. Ääneen heräsi kirkon vanha vartija Simo. Peloissaan hän sieppasi kellarin avaimen ja lähti harppomaan sitä kohti.