Mannisen blues-sivut
LUKU 6: Virsi 329
Samaan aikaan toisaalla.
Martta pani herneitä likoamaan ja vihelteli Blind Willie Johnsonin iki-ihanaa bluesia "Dark Was The Night - Cold Was The Ground". Tyttärensä Liisa oli tuonut eilen poikaystävänsä näytille. Martta oli kovasti huolestunut, vaikka poika oli näyttänyt asialliselta ja mukavalta.
- Mukava poika tuo Esko.
Liisa istui ruokapöydässä ja söi mätimakkraa. Yritti olla kuin ei olisi kuullut. Liisa oli kuullut miten äiti oli itkenyt yöllä ja huudellut unissaan.
- Ja osasi soittaa banjolla kaikki minun lempibluesini. Vanha Viini, Mynter ja Valio Juustorock ja kaikki muut. Olen kuitenkin vähän huolissani. Kun se on niitä luusiukkoja. Se on raskasta elämää. Ja basisti vielä. No voihan siitä tulla vanhana vaikka saarnamies.
Liisa nousi pöydästä ja oli lähdössä hyvin vihaisen näköisenä.
- Kuunteleppa nyt äitiäsi. Saat itse tehdä ratkaisusi, mutta haluan kertoa sinulle jotakin.
- En tartte tuommosten fossiilien neuvoja. Kun sinä olit nuori on luusiukot voinu olla jotaki pummeja, mutta nyt on asiat toisin. Blues on arvostettua musiikkia ja Eskon Sikako?Bluesbändi menestyy hyvin. Ja sitäpaitsi hoitelisit vaan omat miesasiasi.
- Kyllä sinä saat omat asiasi hoitaa, enkä halua niihin puuttua, mutta kuuntelisit edes.
Äidillä taisivat oma muistot liikuttaa mieltä. Kun nuorin lapsi on aikuistumassa, on luopuminen tuskallista.
- Minä rakastuin ensimmäisen kerran kunnolla yhteen Manniseen. Se oli luusiukko Pulukkilasta. Vieläkin hän on minun mielestäni maailman ihanin ihminen. Vai liekkö edes hengissä. En ole kuullut hänestä mitään sen jälkeen kun hän lähti.
Kyynelet tulivat Martan silmiin ja ääni alkoi väristä.
- Vaikka yhteiselo oli sellaista köyhyydessä kituuttamista, se oli onnellista. Pian aloin kuitenkin huomata Mannisen voimien vähenevän. Hän sanoi sen johtuvan raskaasta työstä. Varsinkin käveleväbasso on raskas soittaa. Olet varmaan nähnyt miten joskun keikalla viimeisen setin jälkeen orkesterin muut jäsenet joutuvat kantamaan basistin lavalta, kun ei bassoa kävelytettyään enää itse jaksa.
- Mitä siinä horiset. Joku juoppo se on ollu.
- No onhan se sähköbasso tietenkin helpompi ja kevyempi - ja nauhallinen vielä. Äläkä sinä tyttö pilkkaa Mannista. Minä olin varma, että se on elämäni suuri rakkaus ja että yhteiselo jatkuu onnellisena elämän loppuun asti. Mutta huolta ja murhetta piisasi yhä enemmän. Huomasin lopulta, etten ymmärrä sitä miestä lainkaan. Minä aloin masentua ja WWK:n hajottua Manninen sanoi, että hänen on parempi lähteä. Hän teki sen minun vuokseni.
- Miksi minun pitäs olla koko ikäni joku pikkuvauva. Tiinakin on ollut luusilaulaja.
- Vanhempi sisaresi lähti kotoa liian nuorena ja kiersi luusilaulajana muutaman vuoden. Lauloi niitä kauniita Rosie Mae Mooren piisejä. Ja tiedät kyllä mitä siitä seurasi. Nyt Tiina istuu yksin tuolla vinttikamarissa päivät ja yöt ja hyräilee virsiä.