Mannisen blues-sivut
LUKU 8: Von Törne
Tiina lauloi hyvin. Yleisö hullaantui ja pitkästä aikaa näkyi Tiinan kasvoilla onnellinen hymy.
- Olipa ihana laulaa. Vähän kyllä pelottaa.
- Älä pelkää. Laulaminen on sinun elämäsi. Ei siihen ole pakko liittää kaikkia kauheuksia.
- Eniten minua pelottaa katsoa noita soittajia. On se kummallista elämää.
- Eläköön omaa elämäänsä. Elä sina omaasi ja ole onnellinen, että saat tehdä mitä haluat.
Martta jäi istumaan keinuun mietteissään:
"Toiselle tytölle esitän varoituksia luusista ja toista kehotan laulamaan. Olenkohan menossa sekaisin? Täytyy olla tosi vahva selviytyäkseen luusimuusikon urasta kunnialla. Monet ovat tuolla roskiksissa lanttia kerjäämässä tai murtautuvat yöllä kauppoihin."
Martta meni sängylle pitkälleen vaatteet päällä. Uni tuli heti.
- Herää äiti! Tuolla ulkona on taas luusiukkoja. Mennään kuuntelemaan.
- Mennään vaan.
Liisa oli vielä nukkumassa.
- Mitä haluat nyt kuulla äiti?
- Laula Ha Ha Blues.
Aamu valkeni ja kuuntelijat menivät tahoillensa. Martta pani hernesopan tulelle. Liisa tuli keittiöön.
- Minä kuulin kun Tiina lauloi. Miksen minä saa tehdä mitä haluan?
- Mene kysymään Tiinalta.
Liisa kapusi vinttikamariin. Tytöt puhuivat keskenään pitkästä aikaa. Liisa tuli alas.
- Olet oikeassa äiti.
- Niin. Jokaisen on itse opittava elämään. Näin unta. Jotain kamalaa on tapahtunut. Pyytäisitkö Heikkiä käymään täällä.
Heikki tuli sisään.
- Hei Martta! Sinulla on jotain asiaa.
- Näin unta. Jotain kauheaa on tapahtunut. Näin selvästi tien, jota meidän on mentävä. Saisitko muutaman ihmisen mukaan.
- Mitä on tapahtunut?
- En tiedä. Otetaan evästä mukaan pariksi päiväksi. Minun on pakko lähteä.
- Voinhan kysellä ihmisiä.
Heikki katsoi Marttaa ihmeissään.
- Ala jo mennä siitä.
Heikki oli aina halunnut korvata Martalle kaiken hyvän mitä hän oli tehnyt. Vaikka Martan juttu vaikutti varsin kummalliselta, Heikki lähti keräämään ihmisiä.
- Matka sujuu rattoisammin, jos lauletaan. Otetaan Von Törne.