Mannisen blues-sivut
LUKU 9: Vänrikin Tervehdys
Palataanpa takaisin luusiukkojemme seesteiseen elämään.
- Ei näy tämä kaopunkielämä olevan palijon kummempaa ku maallakkaa.
- Eipä nii. On täällä kuitenki ihimisiä, jotka pukkeutuu ku maalaiset. Tuolla rannassa niitä on palijo.
- Näläkäki on.
- Nii on.
Banjoon oli saatu uudet kielet. Ukoilla teki mieli pitää pienet jamit. Domuksen pihalla oli sopivasti opiskelijoita.
- Rymmäötettäänkö muutama luusi.
- Iliman muuta. Tiiä vaekka saes rahhaa tae ruokaa ja ehkä juotavvaa.
Bluesi alkoi soida ja yleisöä kertyi. Muutama opiskelijakin kävi esittämässä. Taitavat muusikkomme olivat heti jyvällä kaupunkilaistenkin musiikista.
- Olipa hyvät sanat. Miten kaopunkilaenen voe laolaa noen hienosti.
- Minä oonki Paltamosta. Sanat ovat isoisävainaani Einon tekemiä.
Luusiukot pääsivät yöksi ihmisasuntoon. Tai siis melkein - opiskelija-asuntoon. Yö kului pitkälle aamuun soiton ja laulun merkeissä. Ruokaa ja juomaa oli riittävästi.
Aamun sarastaessa ukot heräsivät isäntiensä jäädessä vielä nukkumaan.
- Eiköhä lähetä loppaseen. Reissumiehe ei sovi nukkua kahta yötä samassa sängyssä.
- No joo. Eiköhä se yöpaekka illalla löyvy.
Ukot menivät taas keskusaukiolle soittamaan. Tällä kertaa tuli runsaasti rahaa. Jamit jatkuivat iltahämäriin. Lopulta ukkojen voimat alkoivat vähetä ja oli aika etsiä yösijaa. Joukko nuoria miehiä - hilpeällä tuulella - kävelivät kohti Rattorilupia. Ukot liittyivät seuraan. Kohta ilmestyi iso kuorma-auto ja nuoria miehiä pyydettiin kyytiin. Luusiukot joutuivat vahingossa samaan matkaan.
- Nimi.
- Täh?
- Mikä on sinun nimi?
- Röklä.
- Ei täältä sellaista löydy.
- Miks pitäs?
- Tiedätkö missä olet?
- En. Tae joku sotapaekka tämä on.
- Oletko tulossa varusmiespalvelukseen?
- No ei oo aekomusta.
- Mitä sitten teet täällä?
- Ottivat kyytiin. Ajattelin että saa yöpaekan.
- %¤&#£. Alkakaa mennä ja heti. Sotapoliisit saattavat portille.
- Saesko kyyvin takasi?
Vänrikin kasvot muuttuivat punaisiksi. Suusta ulos tulevat sanat ja ääni olivat niin kammottavia, että luusiukotkin säikähtivät.
- Eiköhä kävellä. Mitä helevettiä ne meijät tänne toe.
- Äläkä osottele sillä pyssyllä. Ekkö tiiä ettei ihimisiä saa osotella?
- Ei saakaan - ihmisiä. Vauhtia nyt.
Niin oli luusiukkojen yöpaikan etsintä mennyt vähän pieleen. Onneksi kaupungin kasarmilta ei ollut pitkä matka keskustaan.
- Kaekkeen sitä täällä kaopungissa joutuu. Mikä ihimeen sotaherra se mahto olla. Oli se vihanen, vaekka eihän se meijän vika ollu.
- Turha murjottaa. Soetappa Vänrikin Tervehys.