Mannisen blues-sivut
LUKU 12: Do You Know
Luusiukoilla alkoi jo olla iso orkesteri Ameriikan vahvistuksella. Professori oli hyvä soittamaan kampaa.
- Isäni oli kirjakauppias. Hän oli jotenkin fyysisempi. Viikon päästä on viimeinen luento. Talomme oli Memphisin lähellä. Opiskeli hammaslääkäriksi. Eikä minulla ole rahaa paluulippuun. Hän ei suostunut myymään mitään mafialle. Oli meillä hyviäkin kausia. Oikeasti sain potkut Dalen yliopistosta. Tulivat pyytämään suojelurahaa. Varmaan häpesi minua. Haluaisin jäädä Suomeen. Tulivat hakemaan pyssyjen kanssa. Lähdin kun rahani loppuivat. Pärjääkö täällä hyvin luusiukkona?. Isäni ampui yhden heistä. En halua elää pummina. Tulen vähällä toimeen ja osaan olla kärsivällinen. Se oli seriffin serkku. Melkein aina on häntä ikävä. Täällä on paljon ystävällisiä ihmisiä. Isäni hirtettiin. Näin hänet viime viikolla sattumalta. Sen verran tunnen Suomibluesia, että kuulen teidän olevan maaseudulta. Tapahtuma televisioitiin . Olin kaksi päivää aivan sekaisin. En kyllä halua tehdä fyysistä työtä. Hän lauloi hirttopäivän aamuna kauniin bluesin, jonka oli tehnyt edellisenä iltana. Sitten tuli hyvä olo.
- Saakko mittää selevää tuon rohovessoorin juttuista?
- Vähä sekavaa on. Taetaa olla monta asiaa yhtäaikaa mielessä. Ehkä kolome. Puhukoo. Eihä se meitä haettaa.
- Oes se mukava ku pääsis tuohon tillaan. Ei tarttis välittää kuuntelleeko kukkaa.
- Varmaan oppinu luennoitsijan työssä. Kukapa niitä ilima-aekusia viittii kuunnella.
- Jokoha se o aamu?
- Lähetää kattoon.
Aamu oli tyypillinen vappuaaton aamu. Räntää satoi ja tuuli kävi mereltä.
- Jaaha. Se on yritettävä saaha essiintymispaekkoja sisätilloesta. Jokoha sitä pääsis tuonne kerroksiin?
- Kyllä siitä joku kulukee ku maltetaan oottaa.
- Sanoppa sinä rohovessoori mitä soetettaan tässä ootellessa.
-Tiiättekö kappalleen Do You Know?