Mannisen blues-sivut
Erityinen tapa soittaa kitaraa on slide.
Banjo on bluesin alkuperäinen soitin. Kitara voitti banjon suosiossa vasta viime vuosisadan alussa. Banjossa on tavallisesti viisi kieltä. Ylimpänä oleva kieli on muita lyhempi ja sitä viritetään eri säveleen jopa kesken kappaleen. Talla ei ole kiinni kopan kalvossa. Se saattaa kaatua kesken hurjimman banjosoolon. Tätä kutsutaan banjovaurioksi. Banjon soittajan on oltava tarkkana, ettei luovuta soitintaan kelle tahansa. Tyhmempi saattaa käyttää sitä lyömäaseena. Kohteena on useimmiten juuri soittonsa lopettanut muusikko.
Huuliharppu on erikoisin soittimista. Siihen puhalletaan ja siitä imetään. Erilaisilla kasvon ilmeillä saadaan blues-sävelelet ilmoille. Soitto näyttää pelottavalta ja inhottavalta. Onneksi se kuulostaa taivaalliselta. Harppuja on monenlaisia. Joka sävellajille on omansa. Niitä täytyy usein pestä. Kieliin kertynyt räkä muuttaa äänen huonoksi ja aiheuttaa imettäessä yskäkohtauksia.
Musiikissa kehitys alkaa aina yksinkertaisista ja helpoista soittimista. Basso on tullut bluesiin vasta verrattain myöhään. Sen lähtökohtana pidetään jugia.
Ensimmäiset bassona pidettävät soittimet olivat "harjanvarsia" (englanniksi broom). Harjanvarsi kiinnitettiin johonkin laatikkoon tai pönttöön ja siihen asennettiin naru. Vartta kiristämällä ja löysäämällä muutettiin äänen korkeutta. Narua näppäiltiin kuten kanteleen tai kitaran kieltä. Laatikkoa potkimalla saatiin mukaan tukeva rytmi.
Kaupunkilaiset bluesmuusikot huomasivat pian, että sinfoniaorkesterien käyttämä "härkäviulu" (kontrabasso) on helpompi soitin.
Basson soittaminen on erittäin vaativaa. Se vaatii ankaraa keskittymistä ja johtaa lopulta sulkeutuneisuuteen tai apatiaan. Asiaa tuntemattomien mielestä monet basistit näyttävät kummallisilta ja tyhmiltä.
Wiitaojan rannoilla ovat kehdossa uinuvat lapset saaneet kuulla törmäpääskyjen viserryksen ja pyykkärieukkojen pyykkilautojen rahinan muodostaman lohduttoman bluesin. On siinä kelvannut kölliä.
Omille tolpillensa päästyään ovat lapset kopistelleet ja rapsutelleet pyykkilautoja puutikuilla ja kivillä. Vanhat pyykkilaudat Murheenlaaksossa ovat hyvin kuhmuisia ja kuluneita.
Paikoilla, joissa innokkaimmin kuunnellaan bluesia, ihmiset ovat joutuneet kulkemaan likaisissa vaatteissa.
Jug on pönttö. Mikä tahansa ennen musiikillista käyttöä nestettä sisältänyt pönttö. Avataan korkki ja puhalletaan. Bluesin sävellajit vaihtelivat usein sen mukaan minkälainen pönttö sattui löytymään. Kitaristeilta ja varsinkin huuliharpisteilta vaatii tarkkaa korvaa sopeutua jugin sävellajiin. Eri korkuiset äänet saadaan puhaltamalla kaatoaukkoon eri tavoin ja puristelemalla pönttöä. Pönttöjä bluesmuusikot eivät ole kuljettaneet mukanaan, vaan ennen keikkaa yleisöltä on pyydetty pönttöä. Jotkut ajattelemattomat ihmiset ovat tuoneet täyden pöntön. Se aiheutti usein jäteongelman. Pönttö piti ensin tyhjentää. Jugin soittaja saattoi jopa kaataa pöntön sisällön kurkkuunsa.
Jug on myös oiva rytmisoitin. Koputtelemalla ja jopa potkimalla saa pöntöstä tukevan potkun bluesiin.
Jug on englanninkieltä ja tarkoittaa suomeksi "vankila". Siis pytty. Valitettavan usein blues muusikot ovat joutuneet syyttä (ja varsinkin syystä) pyttyyn.